¡Visca Catalunya!

Reissumarraskuu, osa 1 on eletty ja koettu. Läksimme 5.11. neljän ihmisen voimin kohti Kataloniaa. Matkan pääasiallisina tavoitteina oli morjestaa opiskelijavaihdossa elelevää toveriamme, sekä edustamaa yhteistä elokuvaamme Badalonan elokuvafestivaaleilla. Tavoitteet saavutettiin mallikkaasti!


Kymmenen päivää seilasimme epämääräisesti edes-takaisin akselilla Barcelona-Badalona-Vic. 

Badalonan rantakatu. 20 metriä oikealle tästä löytyy Iberianmeri, tykkään.

Badalonassa festareiden järjestäjät ottivat meidät innoissaan ja ihmeissään vastaan. "You came here from Finland?!" Juu, Suomesta tultiin. Mukavat festivaalit, mukavia ihmisiä. Gràcies Filmets! 

Vietin yhden päivän vaellellen Barcelonassa yksinäni ja oi, se oli ihanaa. Muistin taas miksi rakastan vierailla suurissa kaupungeissa. Barcelona on minulle vahvasti kaksi asiaa: arkkitehtuuri ja hajut. Siellä on aivan valtavasti hajuja! Ihmisten hajuvesiä, ahtaiden kujien yläpuolella parvekkeilla kuivuvia pyykkejä, lihakauppoja, kalakauppoja,hedelmiä, leipomoita ja sellainen hyvin omanlaisensa viemärin aromi, joka kiemurtelee nenäonteloihin aika ajoin. Huumaavaa. 

Ja uu, se arkkitehtuuri. Rakastan vanhoja ja erikoisia rakennuksia ja koska Barcelona on tunnettu mm. sellaisen sedän kuin Gaudí aikaansaannoksista, oli joka puolella tarjolla silmäkarkkia. 

Casa Milà. Gaudí-sedän kuuluisimpia luomuksia. Upea. (Nevermind the möhmö kameran linssissä)

Tämä oli toinen reissuni Barcelonaan ja tällä kertaa, kun pääsimme tutustumaan hieman paremmin, kaupunki taisi viedä pienoisen palan sydäntäni. Kovin intohimoista suhdetta ei päässyt kuitenkaan syntymään. Katalonialaisten avoimuudessa ja eläväisyydessä on mukava piipahtaa, mutta homma on ehkä hieman turhankin pirskahtelevaa mun hieman erakkomaiselle mentaliteetilleni. 

Badalonan playa ja jotkut herkistelevät tyypit & tunnelmaa luovat tehtaan piiput.

Tämä täti sai reissussa huomata ettei vanha enää jaksa samaan malliin kuin ennen. Vanhus vetäytyi joka ilta yöpuulle, kun nuoret ja viriilit matkatoverit vielä jatkoivat vi negren ja cervesan seurasta nauttien. Oi nuoruus! Mihin katosit?

Huomasin myös väsähtäväni siihen, ettei porukka puhu juuri ollenkaan englantia Barcelonan ydinkeskustan ulkopuolella. Yritä siinä sitten erittäin con carne -henkisessä maassa selittää ravintolan tarjoilijalle että ei, en halua ruokaani mitään eläimiä, phuuh. Lopettakaa se typerä dubbaaminen ja antakaa kansan oppia englantia, dammit! Oh well, kyllähän sitä aina saa itsensä lopulta ymmärretyksi ja sain kaiken ravintoni matkan aikana (tietääkseni) ihan sin carne. 

Se on pöllö! Taustalla lymyää Sagrada Família, joka toki oli pakko käydä tsekkaamassa.

Reissumarraskuu, osa 2 starttaa ensi perjantaina. Bydgoszcz ja Camerimage, näemme jälleen!